11.8.2024
Lukumäärää ilmaisevat lukusanat (esimerkiksi kaksi, viides) eivät yleensä aiheuta kirjoittajille ongelmia. Numeroihin taivutuspääte sen sijaan on hankalampi merkitä. Periaate on, että taivutuspääte merkitään numeron perään kaksoispisteen avulla. Mutta mikä on oikea muoto tai pitäisikö sitä ylipäätään edes käyttää?
Kellonajat ja mittalyhenteet hankalia
Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita kellonajat, jotka yleensä taipuvat muiden lukujen tavoin. Harvinaista ei nykyteksteissä kuitenkaan ole, että jotain on ”klo 19 asti” tai jotain pitää tehdä ”klo 14 mennessä”. Vääriä tällaiset muodot eivät ole, joskin niitä voidaan pitää arkisina. Huolitellussa yleiskielessä jotain on klo 19:ään asti tai jotain pitää tehdä klo 14:ään mennessä.
Koska usein numeron oikea lukutapa näkyy seuraavasta sanasta, usein ei tulla kiinnittäneeksi huomiota siihen, että aina näin ei ole. Sijamuodoista etenkin partitiivi tuntuu hankalalta. On siis aivan eri asia, syökö joku 12 kakkua vai 12:ta kakkua.
Hankalalta tuntuu myös numeroilmauksen yhteydessä esiintyvään mittalyhenteeseen, kuten prosenttimerkkiin, merkittävä taivutuspääte. Tässäkin tuntuu ajateltavan, että päätettä ei tarvittaisi. Ei kuitenkaan voida sanoa, että ”tavoitteena on 20 % säästöt”. Prosenttimerkin perään tulee siis merkitä taivutuspääte: tavoitteena on 20 %:n säästöt.
Numeron sija ei näy seuraavasta sanasta myöskään silloin, kun numeron ja pääsanan välissä on jokin sana: jos jotain on 22:lla koulun opettajalla, on virheellistä kirjoittaa ”22 koulun opettajalla”. Tällöin kouluja olisi 22.
Kaikki sijamuodot eivät siis ole taivutuspäätteen merkitsemisen kannalta yhtä selviä. Nominatiivi (”perusmuoto”) ja genetiivi tavallisesti luonnistuvat, mutta esimerkiksi translatiivi (5:nneksi) on jo haastavampi, kuten seuraava esimerkki osoittaa.
Järjestysluku se vasta hankala onkin
Erityisen kinkkistä on taivutuspäätteen merkitseminen järjestyslukuun. Jos jokin tai joku on 5:nneksi kaunein, sitä ei voida ilmaista muodolla ”5. kaunein”. Tällöin kauniita olisi useampia ja puheena olisi näistä viides. Tätä kirjoittaja tuskin kuitenkaan on tarkoittanut. Omituista olisi sekin, jos jokin tai joku olisi ”1:seksi kaunein”.
Vaikka päätteen osaisikin liittää järjestyslukuun, turhan vaikeasti asiaa ei kannata esittää. On korrektia sanoa, että pojat olivat kilpailussa 15:nsiä, mutta asia voidaan ilmaista ytimekkäämmin puhumalla vaikkapa 15. sijasta. Jälkimmäisen voisi kuvitella olevan kirjoittajille helpompi, koska taivutuspäätteen muotoa ei tarvitse juuri miettiä.
Yksi merkitsemistapa tuntuu olevan useimmille kirjoittajista tuttu ja ongelmaton. Se on tapa ilmaista se, monesko joku on ollut esimerkiksi olympialaisissa. Jos joku on ollut vaikkapa viides, muoto 5:s onnistuu useimmilta. Pisteen ja kaksoispisteen rinnakkainen käyttö on väärin, ja jos halutaan sanoa, että joku on ollut viidensissä olympialaisissa, muoto 5. olympialaisissa on toki oikein.
Roomalaiset numerot sujuvat
Jos kirjoittajien on vaikeaa tunnistaa oikea meikäläiseen eli arabialaiseen numeroon merkittävä taivutuspääte, roomalaiset numerot ja niiden käyttö tunnetaan hyvin. Selvää on muun muassa se, että koska roomalainen numero on jo sinänsä järjestysluku, sen perään ei tule enää merkitä pistettä.
Roomalaisia numeroita käytetään nykyään verraten vähän mutta erityisesti silloin, kun halutaan juhlavuutta. Käyttö on tavallista esimerkiksi elokuvan tai kirjan osien yhteydessä: Näky on tuttu esimeriksi Rocky IV:stä.
Turhaa nipottamista?
Toki voidaan sanoa, että edellä varsinkin arabialaisista numeroista esitetty on turhaa nipottamista ja että jokainen ymmärtää, mitä kirjoittaja on tarkoittanut. Toki useimmiten ymmärtää, se on selvää. Joissain tilanteissa väärä merkitsemistapa voi silti aiheuttaa sekaannusta ja tunnetta siitä, että kirjoittaja ei ole aivan perillä oikeanlaisista merkitsemistavoista.
Mahdollista on, että kirjoittaja ei vain kirjoittaessaan huomaa, että numeroon pitäisi merkitä taivutuspääte ja että oikea muoto ei aina ilmenekään suoraan seuraavasta sanasta. Ongelma ei ole yhtä yleinen silloin, kun kirjoittaja kirjoittaa numeron kirjaimin. Kenties hän silloin hahmottaa lukusanan merkityksen ja lukutavan paremmin.
Vaikka taivutuspäätteiden kanssa pelaaminen voi joitakuita turhauttaa, niiden käytössä ei voi oikaista. Kuten sanottua, lukijat tavallisesti hoksaavat, mihin kirjoittaja on pyrkinyt. Silti virheellinen taivutuspääte tai taivutuspäätteen puuttuminen voi johtaa koomisiin lopputuloksiin ja ärsyttää ainakin osaa kielenkäyttäjistä. Virheellisten muotojen yleisyys ei voi koskaan olla selitys niiden käytölle.