Oikoluku

Oikoluku on kielenkorjausta, jossa tarkistetaan muun muassa

  • sanojen oikeinkirjoitus eli esimerkiksi yhdyssanat ja sanaliitot
  • välimerkit
  • sijamuotojen käyttö
  • lauserakenteet.

Kirjoitus- eli lyöntivirheet korjataan ilman muuta!

Moni voi ajatella, että kielenkorjaus tietokoneella riittää ja että kirjoittajan omat silmät sitten näkisivät loput korjattavat kohdat. Omalle tekstille kuitenkin tunnetusti sokeutuu, ja koulun äidinkielen tunneista saattaa jo olla aikaa.

Jos haluat, että tekstistäsi korjataan vain kirjoitus- ja kielivirheet, oikoluku on nappivalinta. Pintapuolinenkin oikoluku on yleensä vähintä, mitä jokaiselle tekstille pitää tehdä. Huolimattomuus- ja muut virheet vähentävät kirjoittajan ja tekstin uskottavuutta, virheettömyys lisää.

Kaunokirjallisuuden oikoluku

A-teksti oikolukee nimensä mukaisesti ennen kaikkea asia- eli tietotekstejä. Kaunokirjallisuuden oikoluku on toki mahdollista myös. Ennen kuin kaunokirjallista tekstiä aletaan oikolukea, on kirjoittajan kanssa sovittava tarkoin siitä, mitä korjataan ja mitä ei. Kaunokirjallista tekstiä ei edes ole tarpeen korjata niin säntillisesti kuin tietotekstiä.

On usein kirjoittajan tietoinen valinta, että kaunokirjallisessa tekstissä esimerkiksi pilkkuja jätetään pois. Vaikka kyse ei olisikaan silkasta tajunnanvirrasta, pilkkuja voi puuttua silti toistuvasti ja runsaasti. Kyse voi olla tekstin rytmistä, jonka liiallinen pilkkujen käyttö pilaa. Kuitenkaan pilkkuja ei kannata laittaa vääriin paikkoihin edes kaunokirjallisessa tekstissä.

Tyylistä puhutaan myös silloin, kun esimerkiksi omistusliitteiden ja verbien persoonamuotojen käytössä joustetaan. Yleistä on, että tekstissä tavoitellaan puhekielisyyttä ja vapaamuotoisuutta, jolloin täsmällinen kieliasun oikoluku tietotekstien mittarein ei ole mielekästä.

Tästä syystä kaunokirjallisen tekstin oikoluku on nopeampaa ja siten myös edullisempaa kuin tietotekstin. Niiden oikolukua tai sen hintaa ei siis voi verrata.

Kirjoittajan vaihtoehdot

Oikoluku tuntuu puhekielessä olevan yleisnimitys kaikenlaiselle kielenkorjailulle ja kieliasun tarkistukselle. Sen merkitys on siis laajentunut alkuperäisestä. Kielenhuollon näkökulmasta oikoluku on välttämätöntä virheiden korjaamista.

Kuten alussa todettiin, maallikko saattaa ajatella, että oikoluku tietokoneella riittää. Toki siitä voi olla apua, ja ainakin lyöntivirheet löytää sen avulla helposti. Tietokoneen oikoluvussa on kuitenkin omat rajoitteensa, eikä se takaa virheetöntä lopputulosta.

Toinen vaihtoehto on silmäillä tekstiä itse ja muistella, mitä koulun äidinkielen tunneilla puhuttiinkaan. Itse tehty oikoluku on kuitenkin usein puutteellista, koska omia virheitä ei huomaa eivätkä äidinkielen tuntien opit ole enää tuoreessa muistissa.

Toki tekstinsä voi antaa luettavaksi kaverilleen tai sukulaiselleen ja toivoa, että tämän oikoluku olisi kattavaa.

Oikoluku voi tarkoittaa montaa asiaa

Ei ole suurta väliä, puhutaanko oikoluvusta, oikaisuluvusta, korjausluvusta vai peräti kielentarkistuksesta.

Sanan oikoluku merkitystä ei kuitenkaan tule laajentaa turhaan. Tyyli-, ymmärrettävyys- ja rakenneseikat eivät kuulu oikolukuun vaan pikemminkin kielentarkistukseen. Asiasisällön muokkaaminen ei missään nimessä ole oikolukua.

Oikoluku voi jossain yhteydessä olla jopa harhaanjohtava ilmaus. Tarkoittaahan se alun perin kirjapainoalalla painovedoksen tarkistamista mahdollisten ladontavirheiden löytämiseksi ja korjaamiseksi.

Siitä huolimatta ilmaus oikoluku on kätevä ja kaikkien ymmärtämä. Sitä ei siis ole syytä turhaan välttää.

Oikoluku päällä koko ajan

Sellaistakin on esitetty, että jos kirjoittaja päätyy käyttämään ammattimaisen oikolukijan tai kielentarkistajan palveluja, teksti tulisi ensin käydä läpi tietokoneen oikolukuohjelmalla. Se on kuitenkin turhaa, sillä oikolukijat ja kielentarkistajat kyllä käyttävät omassa tarkistustyössään tekstinkäsittelyohjelman oikolukua.

Jos kirjoittaja kuitenkin haluaa käyttää tällaista koneellista oikolukua itse, hänen tulisi käyttää sitä jo kirjoitusprosessinsa aikana. Haittaa ei siis liene siitä, että oikolukutoiminto tarpeen vaatiessa huomauttaa kielivirheistä, jotka kirjoittaja voi poistaa saman tien ja sitten jatkaa kirjoittamista.

Oikoluvun hinta

Oikoluvun hinta on alkaen 0,02 e / sana (+ alv 24 %). Lähtötekstin sanamäärän voit nähdä Word-ikkunan vasemmassa alalaidassa.

Lyhyiden tekstien oikoluvussa vähimmäisveloitus on 15 e + alv. Jos lyhyitä tekstejäsi on oikoluettava säännöllisesti, sovitaan hinnasta erikseen.

Laajemmille töille lasketaan aina urakkahinta. Siihen vaikuttavat etenkin kiireellisyys, työn vaatima aika ja vaativuus sekä se, onko kyse tieto- vai kaunokirjallisuudesta. Yksittäiset tekstit voivat olla vaativuudeltaan täysin erilaiset, eikä niiden oikoluvun hintoja voi välttämättä verrata.

Sivuperusteista hintaa on mahdotonta antaa, koska mitään standardisanamäärää per sivu ei ole. Marginaalit, rivivälit ja fonttikoot vaihtelevat, joten ”sivuista” puhuminen on korkeintaan laskennallista. Esimerkiksi kokonaisen teoksen laajuus on toki helppo hahmottaa puhumalla sivuista. Yhdellä sivulla voi olla tällöin korkeintaan 250 sanaa.

Mahdollisia oikoluvun esimerkkihintoja:

  • 2000 sanan (8 sivun) mittainen raportti 40 euroa + alv
  • 50 000 sanan (200 sivun) mittainen tietoteos 1 500 euroa + alv
  • 80 000 sanan (320 sivun) mittainen kaunokirjallinen teos 800 euroa + alv.

Oikoluku on mahdollista laskuttaa myös tuntiveloituksena. Tuntihinta on 50 euroa + alv. Tunnissa ehtii oikolukea 8–12 sivua, ja siihen vaikuttaa ennen kaikkea tekstin taso eli tehtävien korjausten määrä.

Gradujen ja muiden opinnäytetöiden oikoluvusta kerrotaan Opinnäytetyöt-sivulla.

Ota yhteyttä