26.10.2025
Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että tekstien on oltava tarkoitukseensa sopivia, kohderyhmää palvelevia ja tietysti sopivan pituisia. Jos kaksi ensimmäistä vaatimusta on hankala täyttää, sitä on myös viimeinen. Mikä siis on tekstin ihannepituus?
Tekstin pituus on tietysti tapauskohtaista, mutta usein se perustuu kulloiseenkin tekstityyppiin ja alan konventioihin. Monesti juuri niillä perustellaan sitä, että jotain tekstiä pitäisi lyhentää tai siihen pitäisi saada jotain lisää. Mitä kirjoittaja sitten voi tehdä?
Lyhentäminen vaikeaa
Tekstin lyhentäminen voi kuulostaa helpolta: otetaan vain pätkä pois sieltä ja toinen täältä. Näin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole. Koko ajan pitäisi muistaa huolehtia siitä, että teksti on edelleen eheä kokonaisuus.
Joskus voi tuntua siltä, että mitään ei voi ottaa pois ilman, että tekstin luonne tai tarkoitus muuttuu. Sitä paitsi tietyt asiat on joka tapauksessa mainittava. Ajatellaanpa myös, että kirjoittaja tietää parhaiten sopivan pituuden.
Jos tekstiä on kaikesta huolimatta lyhennettävä, sen voi tehdä luku-, kappale- tai virke- ja lausetasolla. Se voi tuntua näpertelyltä, mutta virketason muutokset voivat olla yllättävän tehokkaita: kun kaikki rönsyt on poistettu, kielestä tulee dynaamisempaa ja iskevämpää. Paperiselle kapulakielelle tyypilliset tyhjät rakenteet kannattaa unohtaa viimeistään tässä vaiheessa.
Voipa muutoksia toki tehdä sanastoonkin. Moni kirjoittaja kenties ajattelee, että pitkiä ja vaikeita sanoja on vain käytettävä, eihän teksti muuten ole pätevä. Kirjoittaja voisi kuitenkin miettiä, onko kaikilla suosituillakaan sanoilla oikeasti mitään järkevää merkityssisältöä. Sitä paitsi ihan tavallisetkin sanat voi korvata lyhyemmillä ja yhtä hyvillä muodoilla (mikäli -> jos).
Toisaalta asiantuntemusta ei osoiteta myöskään käyttämällä tarpeettomasti eri lyhenteitä, vaikka ne tekstiä lyhentäisivätkin. Tiiviit, vaikkakin lyhyet, lauseenvastikkeet eivät nekään välttämättä palvele lukijaa tai kirjoittajaa itseään.
Kun asiantuntija kirjoittaa toisille asiantuntijoille, ei jokaista hankalaa termiä tai muuta ilmausta tarvitse kuitenkaan avata. Tällöin myös lyhenteiden ja tiiviiden lauseenvastikkeiden käyttö on perustellumpaa kuin maallikoille kirjoitettaessa.
Pidentäminen vaikeampaa
Toisinaan taas teksti on tarkoitukseensa liian lyhyt. Pidentäminen saattaa olla jopa vaikeampaa kuin lyhentäminen, joten mistä pituutta lisää?
Kirjoittaja voi esimerkiksi haluta sanoa saman asian toistamiseen, tietysti hieman eri muodossa kuin ensimmäisellä kerralla. Tällainen toisteisuus kuitenkin saattaa ärsyttää lukijaa, joka huomaa lukeneensa saman jo aiemmin.
Virketasolla sinänsä napakka ilmaisu mahdollisesti puetaan pidempään, rönsyilevään muotoon. Yleensä käytössä ovat tällöin kapulakieliset rakenteet, jotka toki pidentävät virkettä mutta voivat puuduttaa lukijaa. Polveilevat ja ylipitkät rakenteet eivät edistä mitään.
Yksi tapa saada tekstiin lisää pituutta on kirjoittaa jotain epäolennaista – kirjoittaja ikään kuin tekisi tikusta asiaa. Se ei kuitenkaan tuo tekstiin mitään tarpeellista lisää, vaikka aiheessa sinänsä pysyttäisiinkin.
Kirjoittaja saattaa kopioida jostain lähteestä paljonkin tekstiä oman tekstinsä joukkoon. Kyse ei ole tietenkään mistään luvattomasta, onhan hän ilmoittanut lähteen asianmukaisesti. Asiaan kuuluvat lainaukset voivat olla paikallaan, mutta liika niissäkin on liikaa. Miksi kirjoittaja ei sitä paitsi voisi kirjoittaa samaa asiaa omin sanoin, lyhyesti ja napakasti?
Pituutta tekstiin saa myös niin, että yksinkertaisesti kirjoittaa tekstiä lisää. Käsiteltävään aiheeseen voi löytää kokonaan uuden tulokulman, esimerkkejä voi tuoda esiin useampia tai vaikkapa tekstin hyötyjä ja ongelmia voi kuvailla tarkemmin.
Jos tekstiä alkaa kovin voimallisesti pidentää, siitä voi lopulta tulla liian pitkä – mennään vanhan sanonnan mukaan ojasta allikkoon.
Säätämistä
Tekstin sopiva pituus yleensä löytyy, kun riittävästi säätää. Sopivan pituuden määrittää viime kädessä esimerkiksi tekstin julkaiseva foorumi tai lukijakunta ylipäätään. Kirjoittajan omilla subjektiivisilla mieltymyksillä ei tässä ole ratkaisevaa merkitystä. Hänen onkin usein taivuttava muiden antamiin ohjeistuksiin esimerkiksi nimenomaan ohjepituudesta.
Pitkillä teksteillä on paikkansa, mutta usein teksti kerta kaikkiaan on liian pitkä. Ei siis ole mukavaa, jos lukijat joutuvat toteamaan, että eivät jaksa lukea. Liian lyhyestä tekstistä taas usein puuttuu jotain keskeistä.