20.11.2022
Suurin osa kirjoittajista arvostaa tekstin virheettömyyttä ja pyrkii siihen itsekin. Osalle taas riittää se, että teksti on ”sinne päin” – asia on heille tärkein. Tekstin korjailulla ja monenlaisella sujuvoittamisella on kuitenkin suuri merkitys monesta näkökulmasta. Mutta kuka tai mikä sitten hyötyy tekstin virheettömyydestä?
Kirjoittaja itse
On selvää, että ensisijainen hyötyjä on tekstin kirjoittaja itse. Hän saa tekstinsä kohderyhmänsä ulottuville muodossa, joka parhaiten palvelee hänen tavoitteitaan ja päämääriään. Kirjoittaja on usein alansa asiantuntija, ja olisihan ikävää, jos sisällöllisesti laadukas kokonaisuus tärveltyisi kehnoon kieliasuun.
Kirjoittajan ei tarvitse olla kuluneiden muoti-ilmausten, kirjallisten maneeriensa tai viiteryhmänsä kielellisten konventioiden armoilla. Hän saa kirjoittaa elävää ja sujuvaa kieltä, jonka merkitystä lukijan ei tarvitse arvailla.
Käyttämällä kielenhuoltajan palveluita hän kiertää pahimmat kielikarikot, saa tekstistään poistetuksi kaiken turhan, epäsopivan ja toisteisen aineksen sekä saa tekstinsä näyttämään siltä, että sisältö ja muoto palvelevat toisiaan saumattomasti. Tekstistä tulee virheetön.
Oikolukija tai kielentarkistaja on jokaisen kirjoittajan apuna, oli teksti mikä tahansa asiateksti, jonka on syytä olla oikeinkirjoitussääntöjen mukainen. Voidaan miettiä, mikä on se asiateksti, jota nämä säännöt eivät koske.
Lukija
Kun teksti on kielellisesti viimeistelty ja virheetön, lukija hahmottaa tekstin heti eikä joudu arvailemaan sisältöä ja sen merkitystä. Suomen kielen oikeinkirjoituksen hallitseva lukija voi jopa ärsyyntyä kehnosta kielestä. Hän voi päätyä pohtimaan, onko kehnouteen syynä kirjoittajan tietämättömyys, välinpitämättömyys vai kiire.
Vaikka lukija ei olisikaan suomen kielen ammattilainen, hän voi tehdä tulkintoja käytetystä kielestä, jossa ei ole piitattu edes oikeinkirjoituksen perusasioista. Hän tuskin pitää tekstiä puutteineen normaalina kielenvaihteluna, joka vain pitäisi hyväksyä.
Lukija voi ajatella kielen kehnouden kertovan myös varsinaisen asiasisällön puutteista. Heikko kieli vie väistämättä lukijan huomion pois sisällöstä – vaikka miten haluttaisiin korostaa sitä, että sisältö on tärkein, ei kieli.
Huonoimmassa tapauksessa lukija omaksuu itse huonoja kielellisiä käytänteitä ja mahdollisesti siirtää niitä kieliyhteisössään eteenpäin. Kirjoittaja saa toki ajatella, ettei lukija välitä kieliasusta. Tällainen näkemys ei kuitenkaan todennäköisesti palvele viime kädessä ketään eikä mitään.
Organisaatio
Kirjoittaja toimii usein osana jotain organisaatiota tai yhteisöä. Se voi olla työpaikka, opiskelijan oppilaitos, teoksen kustantaja tai vaikkapa harrasteyhteisö. Se että kirjoittajan teksti on kielellisesti mallikelpoista, on myös esimerkiksi työpaikan edun mukaista.
Teksti nimittäin luo kuvaa myös tuosta työpaikasta. Jos sen piirissä tuotetaan sisällöllisesti ja kielellisesti puolivalmista tekstiä, mitä se kertoo itse työpaikasta? Merkitystä ei ole sillä, onko työpaikka yritys, julkinen toimija tai jokin muu.
Toiset organisaatiot pitävät kieltä kunnia-asiana, joka on syytä pitää mielessä jatkuvasti. Sillä voi olla kielenhuoltaja tai ylipäätään suomen kielen osaaja palkkalistoillaan. Mahdotonta ei ole sekään, että kielenhuoltopalvelut ostetaan tarvittaessa ulkopuolelta. Esimerkiksi monet yritykset huolehtivat kyllä vieraiden kielten osaamisesta – suomen kieli hoituisi ikään kuin itsestään.
Nykyisessä työelämässä on hallittava asiatekstit ja niiden tuottaminen ainakin jollain tasolla, sillä työelämä on kielellistynyt. Kuitenkin suomeksi kirjoittaminen voi olla monelle yllättävän kinkkistä. Virheettömyyden vaatimus voi heikentää halua tuottaa tekstiä, joka olisi sinänsä tarpeellinen. Kielellä on paitsi itseisarvo myös välineellinen tehtävä, joka ei siis aina toteudu.
Suomen kieli
Monien mielestä suomen kieltä pitää nimenomaisesti huoltaa, jotta se ei rapaudu. He kenties tarkoittavat juuri sitä, että tekstin kieliasun on oltava oikeinkirjoitussääntöjen mukaista ja kielen elävää, sujuvaa ja ymmärrettävää. He pitävät kielenhuoltoa arvossa, ja joidenkin mielestä se onkin suomen kielen tärkein alue.
Viimeisteltyjä (pitkiä) tekstejä näkee yhä harvemmin, jos ulottuvilla on vain lyhyitä some-päivityksiä, videoita ja kuvia. Virheettömät asia- ja muut tekstit houkuttavat lukijoita yhä uudelleen nauttimaan paitsi sisällöstä myös kielestä. Kun kieltä huolletaan, voittaja on viime kädessä itse kieli.
Kielenhuoltoa kaikille
Ei siis ole juuri ketään tai mitään, joka ei hyötyisi kielenhuollosta ja tekstin virheettömyydestä. Jopa hyvät kirjoittajat oppivat näkemään tekstinsä uudella tavalla, ja heikommat kirjoittajat pääsevät kirjoittamisessa hyvään vauhtiin ja huomaavat omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Digitalisaatio ja uudet teknologiat ja laitteet eivät muuta viestinnän peruslähtökohtia eivätkä tarvetta tekstien virheettömyydelle. Kielen on hyvä olla kunnossa, oli alusta mikä hyvänsä. Teksti kieliasuineen ei ole automaattisesti tilanteeseen sopiva ja mukautuva, vaan usein se pitää tehdä sellaiseksi.