10.12.2023
Kokonaisuuden eri osien tasasuhtaisuus ja yhdenmukaisuus ja niiden kaunis suhde kuuluvat myös tekstien maailmaan. Mitä tekstin symmetrialla sitten tarkoitetaan? Yleisesti sillä ajatellaan tekstin sopusuhtaisuutta luku-, kappale-, lause- ja sanatasolla. Tässä kirjoituksessa esitellään joitakin esimerkkejä kielellisestä ja tekstin asetteluun liittyvästä epäsymmetriasta ja sen purkamisesta.
Luvut ja kappaleet
Jos tekstissä on numeroituja alalukuja, on kirjoittajan huolehdittava siitä, että jokaisella otsikkotasolla on vähintään kaksi alalukua. Jos näin ei ole, se ei ole vain tyylikysymys vaan selvä virhe. Tyylikysymys on sen sijaan se, että eri otsikkotasoja ylipäätään on liian monta. Onko neljännen tason otsikoille edes tarvetta?
Symmetria ei tarkoita sitä, että jokaisessa luvussa pitäisi olla saman verran alalukuja; luvussa ei tarvitse välttämättä olla alalukuja lainkaan. Jos sellaisia kuitenkin on, yhdestä lyhyestä tekstikappaleesta ei tulisi omaa alalukuaan tehdä.
Vaikka kaikki kappaleet eivät olisikaan samanmittaisia, joskus kappale voi olla liian lyhyt tai liian pitkä. Liian pitkänä pidetään ainakin yli sivun mittaista tekstikappaletta. On hyvä muistaa, että luku ja tekstikappale eivät tarkoita samaa: luvussa on kappaleita, sisällysluettelossa taas lukuja.
Symmetria virkkeessä
Virke- tai lausetasolla epäsymmetria voi ilmetä esimerkiksi epäonnistuneena rinnastamisena. Tällöin on rinnastettu asioita, jotka eivät ole keskenään rinnasteisia. Tällaisia ovat muun muassa pää- ja sivulauseet, sivulauseet ja lauseenvastikkeet sekä eri sijamuodoissa olevat ja eri sanaluokkiin kuuluvat sanat.
Erilaisia rakenteita ei siis voi rinnastaa ja yhdistellä miten tahansa, vaikka niillä sinänsä kuvattaisiin samaa asiaa. Yksi esimerkki tällaisesta on vaikkapa se, että jokin sana toimii rinnastetuissa lauseissa sekä subjektina että objektina. Parannuskeino on tavallisesti se, että kirjoittaja muuttaa rakennetta tai tekee kaksi erillistä virkettä.
Joskus virketason epäsymmetria on tietoinen tyylikeino, mutta silloin kirjoittajan on tunnettava mahdolliset riskit.
Havainnollistavat elementit
Teksteissä on usein havainnollistavia elementtejä, jotka helpottavat lukemista ja asian ymmärtämistä. Tällaisia ovat esimerkiksi taulukot ja kuviot, joiden tulisi olla keskenään symmetriset. Se tarkoittaa ennen kaikkea ulkoista yhdenmukaisuutta.
Luettavuutta edistetään myös luetelmilla eli listoilla. Niiden käyttö vaihtele tekstityypin mukaan – esimerkiksi erilaisissa ohjeissa ne ovat perusteltuja, tavanomaisessa asiatekstissä eivät niinkään. Jos niitä kuitenkin halutaan käyttää, symmetrisyyden vaatimuksesta ei tule tinkiä.
Se koskee etenkin yksittäistä luetelmaa: sen tulee koostua joko virkkeistä tai yksittäisistä sanoista, ei molemmista. Luettelomerkin valinta on oma kysymyksensä. Turvallisinta on käyttää niin sanottua ranskalaista viivaa eli ajatusviivaa eli luetelmaviivaa, joka on standardinmukainen ja monen mielestä tyylikkäin. Valitussa luetelmamerkissä on hyvä pitäytyä.
Joskus voi olla tarve numeroida luetelman kohdat. Sopivimman numerointitavan voi valita esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelman numerointikirjastosta. Tällöinkin on hyvä pitäytyä valitussa tavassa eikä missään nimessä yhdistää samaan luetelmaan sekä luetelmamerkkiä että numeroa.
Lähdeluettelo tärkeä
Teksti päättyy monesti lähdeluetteloon, jota niin ikään koskee symmetrisyyden ja johdonmukaisuuden vaatimus. Myös siinä eri elementtien tulee olla järjestyksessä ja eri lähteet merkittyinä määrätyllä tavalla.
Symmetrisyys ei kuitenkaan koske eri lähdetyyppejä. Näin ollen esimerkiksi lehtiartikkeli ja luento merkitään eri tavoin. Jos kyse on opinnäytetyöstä, oppilaitoksen ohjeeseen kannattaa tutustua. Joskus lähdeluetteloa ei edes laadita vaan käytetyt lähteet merkitään alaviitteisiin. Nekin merkitään tavalla, jonka julkaisija tai muu toimija määrittelee.
Lähdeluettelo luetaan usein ensimmäisenä ja siitä tehdään päätelmiä tekstin tasosta. Siksi siihen kannattaa käyttää aikaa eikä luottaa vain automaattisiin viitteidenhallintaohjelmiin. Ne ovat toki käteviä ja käyttökelpoisia, mutta tarkistaminen on aina paikallaan.
Pienet asiat
Symmetrinen teksti on kokonaisuus, jossa mikään ei saa häiritä lukijaa ja näin pilata lukukokemusta. Kysymys on toisinaan nyansseista, joihin kirjoittamisvaiheessa ei tule aina kiinnittäneeksi huomiota. Tällaisia ovat esimerkiksi kirjasin, kirjasinkoko, riviväli ja reunukset. On tietysti selvää, ettei kaikkea voi ja kannata yhdenmukaistaa.
Tekstin muodollinen symmetria on joidenkin mielestä tylsää ja puuduttavaa. Lienee kuitenkin niin, että suurin osa kirjoittajista tavoittelee symmetrisyyttä ja valtaosa lukijoista sitä jopa odottaa. Symmetrisyys kiistatta lisää tekstin luettavuutta ja nautittavuutta. Symmetrinen teksti on tyylikäs ja harmoninen.
Kirjoittajan on joskus vaikea hahmottaa tekstinsä elementtejä ja niiden keskinäisiä suhteita. Taitoa voi kuitenkin opetella, ja usein auttaa jo se, että tekstiä koettaa lähestyä ikään kuin ulkopuolisena. Pienet asiat voivat olla yllättävän merkittäviä.