23.8.2019
Monet kyseenalaistavat kaikenlaisen pilkunviilauksen ja pitävät sitä ajan- ja rahanhaaskauksena: miksi tekstiä pitäisi erikseen tarkistaa, osaahan jokainen suomeksi kirjoittaa.
He saattavat ajatella, ettei kieliasulla edes ole väliä vaan asia on tärkein. Voidaanpa esittää, että jos jollakulla ei ole esimerkiksi kokouksessa jostain puheena olevasta kirjoituksesta mielipidettä, hän puuttuisi lillukanvarsiin eli kielivirheisiin. Toisten kielivirheistä huomauttelu on sitä paitsi typerää.
Kielen parantelu usein välttämätöntä
Kielivirheistä huomauttelu on rasittavaa, mutta kieltä on silti usein syytä parannella. On nimittäin mahdotonta erottaa sisältöä ja muotoa eli kieltä. Vaikka sisältö olisi miten asiantuntevaa ja rikasta sinänsä, huono kieliasu pilaa kokonaisuuden. Mitä siis pitäisi päätellä tekstin sisällöstä, jos kieliasu on kelvoton?
On yleistä ajatella, ettei kuulija tai lukija kiinnitä huomiota kielivirheisiin tai kieleen ylipäätään. Jos kirjoittaja itse ei piittaa oikeakielisyydestä, ei siitä ilmeisesti piittaa kukaan muukaan.
Mutta jos piittaakin? Joku nimittäin saattaa tuumia, että jos teksti on täynnä alkeellisia yhdyssana- ja muita kielivirheitä, tuskin kirjoittaja siitä itse asiastakaan mitään tietää.
Virheetön kieli osoittaa laatijansa pätevyyttä ja asiantuntemusta. Näin moni lukija tietoisesti tai tiedostamattaan ajattelee. On toki selvää, että jokainen ei kieliasioista piittaa. Tällainen henkilö voi olla usein sellainen, joka ei usein itsekään hallitse jokaista kielellistä jippoa.
Jokaista kielellistä jippoa ei tarvitsekaan hallita, eikä niitä hallitse täydellisesti edes suomen kielen ammattilainen. Hän tosin osaa hyödyntää muun muassa verkossa olevaa opas- ja sanakirjamateriaalia – jokainen kieliongelma ratkeaa jollain tavoin.
Kyse ei ole vain pilkuista
Pilkunviilauksesta puhuminen on harhaanjohtavaa. Usein pilkkuvirheet ovat virheistä pienimpiä. Esimerkiksi yhdyssanavirheet vasta hyppäävätkin tekstistä silmille, eikä sinänsä virheettömissä mutta kankeissa lauserakenteissakaan ole aina kehumista. Lopputulos on koominen mutta ei varsinaisesti naurata ketään. Kirjoittajan tekstilleen asettamat tavoitteet eivät täyty.
Jos haluaa pelata varman päälle, laittaa tai laitattaa tekstinsä kuntoon ja varmistaa viestinsä perillemenon. Silloin kieltä on siis syytä parannella ainakin joiltain osin.