Asiatekstit ovat usein täynnä abstrakteja ja etäännyttäviä kapulakielisiä ilmauksia, jotka on yleensä muodostettu vieraan mallin mukaan (svetisismit, anglismit) ja joissa sanaa on usein pidennetty turhaan. Ilmauksia viljellään tiheästi, mikä latistaa tekstiä ja uuvuttaa lukijan. Niitä tulisikin käyttää harkiten.
Yleensä kapulakielellä viitataan vaikeatajuiseen virka- tai muuhun työkieleen. Etenkin laki- ja oikeuskieltä ylipäätään on pidetty kapulakielen prototyyppinä, ovathan sen virkerakenteet ainakin ennen olleet hämmästyttävän mutkikkaita. Siihen on vaikuttanut etenkin se, että kaikki oleellinen on haluttu sanoa samassa virkkeessä. Tuloksena on sivu- ja kiilalauseiden sekamelska, josta ei saa selvää parhaalla tahdollakaan.
On mahdollista, että muillakin aloilla kapulakielen käyttö on sallittua, jopa suotavaa. Sen käyttö voi olla keskeinen osa vaikkapa jonkin organisaation työkulttuuria: asiat esitetään vaikeasti, koska aina on tehty niin. Tärkeää voi olla se, että asiat on ilmaistu esimerkiksi juridisesti täsmällisesti. Lopputulos voi kuitenkin olla kielellinen sumeus.
Ilman muuta kapulakielen käytössä on kyse vallasta. Kirjoittaja kenties haluaa osoittaa omaa asiantuntemustaan. Tekstin monitulkintaisuus ja asiantuntemus ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.
Poliitikkoja syytetään usein kapulakielen käytöstä, usein aiheellisestikin. Poliitikon näkökulmasta voi olla järkevää olla sanomatta mitään selvää ja yksiselitteistä.
Ei rakenne vaan sanasto
Kapulakielessä käytetään paljon passiivimuotoja ja substantiiveja, ja puhutaankin substantiivitaudista. Kirjoittajan persoona ja asioiden syy-seuraussuhteet häviävät – asiat tapahtuvat ikään kuin itsestään. Käytetyt ilmaukset ovat abstrakteja.
Ongelma ei enää aiheudu niinkään monipolvisista virkerakenteista vaan hankalasta sanastosta. Perinteinen kapulakieli silti elää ja voi hyvin. Nyt voimme törmätä sekä hankaliin virkerakenteisiin että outoon sanastoon yhtä aikaa.
Toki paljon on koulutettu, opastettu, ohjeistettu ja neuvottu, jotta viranomais- ja muut työelämän tekstit olisivat lukijaystävällisempiä ja ymmärrettävämpiä. On selvää, että lukijalähtöisyyteen ei päästä vain yksittäisiä sanoja tai rakenteita muuttamalla. Jos kirjoittajalla ei ole aitoa halua viestiä selkeästi ja välttää kapulakieltä, koulutuksen hyötyjä on vaikea nähdä.
Samaan aikaan virallinen kielenhuolto suhtautuu varsinaisiin kapulakielisiin ilmauksiin yhä rennommin ja sallii monesti rinnakkaisten muotojen käytön. On alettu kiinnittää huomiota viestin tarkoitukseen ja tavoitteeseen, jopa tekstin synnyttämiin mielikuviin.
Se on toki hyvä asia, mutta jospa kuitenkin kaikki viime kädessä lähtee yksittäisistä ilmauksista? Kapulakieliset ilmaukset ja kielteiset mielikuvat ovat kietoutuneet toisiinsa.
Vanha juttu
Paperityylistä kapulakieltä ei ole missään nimessä pakko käyttää. Hyvä kirjoittaja ei sitä edes tarvitse, sillä hänen ei tarvitse piiloutua sanojen tai virkerakenteiden taakse. Hänen ajattelunsa on kirkasta ja loogista, mikä kyllä välittyy tekstiin.
Omat kapulakieliset inhokkini ovat pysyneet vuosikymmenet samoina. Mukaan on päässyt myös ”tuore” ilmaus, jossa on paljon kiertoilmauksen sivumakua. Vältettäviä ilmauksia ovat etenkin
- haastava
- kohdalla
- omata
- osalta
- pitää sisällään
- vetää johtopäätös.
Kapulakielisyys kielen ilmiönä ei ole uusi. Se mitä kulloinkin pidetään kapulakielisenä, vaihtelee eri aikoina. Voi olla niinkin, että toiselle kapulakielinen ilmaus tai virke on toiselle käypää suomea. Varmaa on, että kapulakielisyys ei koskaan häviä – sen kanssa on vain elettävä.