25.11.2021, täydennetty 25.2.2022
Kun kirjoittaja on saanut tekstinsä valmiiksi, hän saattaa huomata sen tarvitsevan kielenhuoltoa eli ainakin oikolukua, ellei peräti perusteellista kielentarkistusta. Onpa hän voinut huomata tämän jo kirjoitusprosessin aikana.
Mistä kielenhuollossa on todella kyse? Mitä tilausta tehtäessä ja kielenkorjauksen valmistuttua on otettava huomioon? Mitä kaikkea kielenhuoltoprosessiin oikein kuuluu?
Kymmenen keskeistä kohtaa
- Kun asiakas tekee tilausta, kielenhuoltaja eli oikolukija tai kielentarkistaja voi kertoa oman näkemyksensä siitä, mitä teksti tarvitsee tai ei tarvitse. Kuitenkin kirjoittaja viime kädessä päättää, tehdäänkö oikolukua vai kielentarkistusta, mitä korjataan, mikä jätetään kielenhuoltoprosessissa huomiotta, millaisia ilmauksia käytetään ja niin edelleen.
- Työhön kannattaa varata riittävästi aikaa. Oikoluku on aina nopeampaa kuin perusteellinen kielentarkistus. Jos pitkässä tekstissä on paljon ongelmia, sitä ei laiteta kuntoon vuorokaudessa. Kielenhuoltaja ei kirjoita tekstiä uusiksi, vaan korjaa jo olemassa olevaa kieltä paremmaksi.
- Työlle sovitaan hinta ja aikataulu, missä teksti tai tekstinäyte on avuksi. Hintaan ja aikatauluun vaikuttavat etenkin kiireellisyys, lähtötekstin taso, tekstin pituus ja tietysti se, kuinka mittavia korjauksia tekstiin tehdään.
- Tekstit siirtyvät kätevimmin sähköpostin liitetiedostona. Aineiston voi lähettää missä tahansa yleisesti käytössä olevassa tiedostomuodossa (esimerkiksi doc, docx, rtf, pdf, odt, txt, ppt, pptx, wpd). Oikeastaan vain kuvasta tekstiä ei niin sanotusti saa irti. Oikolukijalle tai kielentarkistajalle ei tule lähettää keskeneräistä versiota korjattavasta tekstistä.
- Kielenhuoltaja tekee korjaukset tekstiin suoraan. Hän muuttaa korjaamissaan kohdissa fontin värin punaiseksi, joten kirjoittaja näkee nopeasti, mitä on muutettu. Tarvittaessa voidaan käyttää Jäljitä muutokset (Track changes) -toimintoa.
- Koska korjaukset on tehty tekstiin suoraan, kirjoittajan ei tarvitse ”siirtää” niitä omaan versioonsa. Hänen tulee vain muuttaa fontin väri jälleen mustaksi. Hänen on hyvä ottaa korjattu versio pohjaksi, jos hän vielä työstää tekstiään edelleen. Mahdollisia taittotöitä ei ole hyvä tehdä ennen oikolukua ja kielentarkistusta. Teksti kannattaakin liittää taittopohjaan vasta korjausten jälkeen.
- Jos kirjoittaja kielenhuollon jälkeen muuttaa kieliasua edelleen, muutokset ovat hänen omiaan. Kielenhuoltaja ei siis vastaa niistä miltään osin.
- Koska nykykäytäntö on edellä kerrotun kaltainen, kirjoittajan ei tarvitse opetella ennen käytössä olleita korjauslukumerkkejä. Niitä käytettiin paperivedosten aikakaudella, mutta nyt operoidaan sähköisesti.
- Kirjoittaja päättää, mitkä korjaukset hän hyväksyy. Kielenhuoltaja on voinut korjata tekstiä ”liikaa” tai ei ole ymmärtänyt jotain sanaa, lausetta tai koko virkettä. Se taas johtuu usein siitä, että korjattava teksti on ollut monitulkintainen.
- Kirjoittajan tulee ottaa tehdyt korjaukset onkeensa. Hänen ei siis kannata toistaa samoja virheitä myöhemmissä teksteissään.
Muista nämä!
Muutamat seikat ovat varsin tärkeitä. Niihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota – eikä niitä voi korostaa liian usein.
On ensinnäkin toivottavaa, että asiakas ottaa tilausta tehdessään huomioon työn vaatiman ajan. Jos aikataulu on kireä, korjauksia ei välttämättä ehditä tehdä siinä laajuudessa kuin suotavaa olisi.
Monella kirjoittajalla voi olla virheellinen käsitys omasta tekstistään. Hän voi olla sitä mieltä, että korjattavaa ei juuri ole ja että mahdolliset korjaukset ovat korkeintaan kosmeettisia.
Voipa korjattava teksti olla sinänsä kelvollista, mutta kirjoittaja saattaa silti olla itseään kohtaan liian kriittinen. Joku on joskus saattanut kommentoida tekstiä yleisellä tasolla yksilöimättä ongelmia, mikä on voinut synnyttää kirjoittajalle kuvan tekstin kaikkinaisesta heikkoudesta. Kielenhuoltaja voi tällöin muistuttaa kirjoittajaa tekstin ansioista.
Kielenhuolto on pikkutarkkaa puuhaa. Työ on hyvin pedanttista, mutta en silti kutsuisi sitä turhantarkaksi näpertelyksi. Se ei kuitenkaan sovi henkilölle, joka haluaa maalata isolla pensselillä tai pistää mutkat suoriksi, jos kuluneita kielikuvia käytetään. Suurpiirteisyydellä ei siis ole tässä sijaa.
Toki kieltä voi korjata tarkasti tai vähemmän tarkasti, mutta on jokaisen kirjoittajan etu, että tekstistä tulee mahdollisimman sujuva ja viimeistelty.