10.9.2022
Erilaisissa ja erikokoisissa tieto- eli asiateksteissä toistuvat tavallisesti samat korjausta vaativat seikat. Kiinnitän tässä kirjoituksessani huomiota yleisimpiin käytännön työssä havaitsemiini ongelmiin.
Pilkku
Pilkkuvirhe on klassinen ilmaus, jolla viitataan erilaisiin kielivirheisiin yleensä, usein vieläpä vähättelevästi. Kuten Kielitoimiston ohjepankki toteaa, pilkku on vähäinen välimerkki kooltaan mutta ei tehtäviltään. Pilkku selventää lauseiden, lauseenosien ja luetteloiden osien keskinäisiä suhteita. Tekstejä korjatessani olen huomannut, että niissä esiintyy pilkkuvirheitä paljon ja usein. Teksteissä voi olla pilkkuja aivan oikea määrä, mutta ne ovat harmillisesti väärissä paikoissa.
Relatiivisana
Joka– ja mikä-pronominien käyttö on useimmille selvää. Toisinaan törmää kaikesta huolimatta esimerkiksi siihen, että joka-pronominia käytetään myös silloin, kun kyse on koko lauseesta tai abstraktista asiasta. Yleistä on, että sanan viittauskohde sijaitsee liian kaukana. Tällöin korjauksen voi toisinaan tehdä helposti, mutta joskus koko lause on rakennettava uudelleen. Relatiivisanavirheet voisi helposti korjata kiilalauseella, joka kuitenkin on aina huono ratkaisu.
Virkkeen pituus
Monella kirjoittajalla on käsitys, että yhdessä virkkeessä pitää sanoa mahdollisimman paljon. Pitkä virke olisi merkki asioiden perusteellisesta hallinnasta – mutkikas asia vaatisi pitkää ja monipolvista ilmaisua. Kuitenkin virkkeen pituus ja kielivirheiden määrä usein korreloivat. Pitkät virkkeet ovat usein niin kryptisiä, ettei niiden sisällöstä saa selvää. Jotkut kirjoittajat haluavatkin välttää kaikenlaisia kielivirheitä ja päätyvät tuottamaan niin sanottua sähkösanomatyyliä, joka ei ole hyvä sekään.
Kapulakieli
Kapulakieli on muutakin kuin vaikeaselkoista virkakieltä. Kapulakielen ainekset vaihtelevat, ja nyt suositaan etenkin osalta-tyyppisiä rakenteita. Sen käytön ymmärtää, pääseehän siinä kirjoittaja tavallaan helpolla. Tuttua muotoa on vaivatonta käyttää, oli kyse sitten virka- tai urheilukielestä tai kaikkien tuntemasta yleiskielestä. Miksi muuten on hienompaa sanoa miesten osalta voiton vei kuin miehissä voiton vei tai miesten voiton vei? Muita taajaan käytettyjä mutta mekaanisia ilmauksia ovat esimerkiksi kohdalla ja suhteen. Näitä käytetään yleensä genetiivin kanssa.
Toisto
Toistolla tarkoitetaan saman sanan tai muun kielenaineksen esiintymistä tekstissä moneen kertaan. Erityisesti liitepartikkeli –kin (-kaan) on häiritsevä, jos sitä viljellään samassa virkkeessä usein. Toinen yhtä häiritsevä on sanapari kuten esimerkiksi, joka ei sekään ole kieliopillisesti väärin, tyylillisesti ehkä. Moni voi käyttää toistoa tyylikeinona, mutta käytännössä kyseessä on usein tyylirikko. Toiston aiheuttama yksitoikkoisuus ei paranna tekstiä koskaan. Toisinaan samaa sanaa on kuitenkin pakko käyttää.
Viivojen pituudet
Kirjoittaja usein miettii, tuleeko johonkin kohtaan lyhyt vai pitkä viiva ja tuleeko siihen välilyönti vai ei. Kyse on siis ajatusviivan ja yhdysmerkin (yhdysviivan, tavuviivan) käytöstä. Sääntö on periaatteessa selkeä, mutta tekstinkäsittelyohjelma tuntuu muuttelevan viivojen pituuksia tuon tuosta. Esimerkiksi rajakohtailmauksissa ja luetteloissa ajatusviiva on kuitenkin tarpeen. Teksteissä nämä ovat toisinaan oikein, toisinaan väärin. Kirjoittaja olisi tehnyt ikään kuin kompromissiratkaisun.
Lauseenvastikkeet
Lauseenvastikkeiden käyttöön liittyy paljon haasteita. Siksi niitä ei monen mielestä pitäisi käyttää lainkaan. Niiden yhteydessä ei käytetä pilkkua, vaikka vastaavassa persoonamuotoisen verbin sisältävässä lauseessa niin tehtäisiin. Aina ei kyse ole pilkusta vaan siitä, että lauseenvastike on ylipäätään hämärä, monitulkintainen ja paperinmakuinen (etenkin johtuen, liittyen ja koskien). Esimerkiksi finaalinen lauseenvastike viittaa aina lauseen subjektiin, mutta kirjoittaja on voinut tarkoittaa ihan muuta.
Aina jotain hyvää!
Vaikka teksteissä olisi edellä mainittuja ja muita ongelmia, ne voi aina korjata. Jokaisella kirjoittajalla on omat maneerinsa, mutta kun niistä on tietoinen, kirjoittaminen sujuu paljon helpommin. Kaikissa kirjoituksissa on puutteistaan huolimatta paljon hienoa ja persoonallista.