21.11.2019, muokattu 29.3.2023
Paikallissijoja erotetaan nykyään kuusi: sisäpaikallissijat inessiivi, elatiivi ja illatiivi sekä ulkopaikallissijat adessiivi, ablatiivi ja allatiivi. Puhe paikallissijoista voi hämätä, sillä useinkaan ei kyse edes ole paikan ilmaisemisesta. Niiden nykyinen käyttö onkin jotain muuta, joskin paikallisuutta ilmaiseva merkitys on vielä usein jäljellä.
Erityisen paljon käytetään adessiivia, jonka pääte on -lla/-llä. Se ilmaisee vanhastaan ensinnäkin paikkaa tai sijaintia (istun tuolilla), jonkin lähellä tai luona olemista ja myös teon välinettä (kirjoitan koneella, matkustan junalla).
Lisäksi adessiivilla ilmaistaan muun muassa omistusta ja niin sanottua erottamatonta omistusta (Mikolla on auto, tytöllä on siniset silmät), tekemistä (olla ostoksilla) ja syytä, tarkoitusta tai asentoa ja olotilaa (uhalla, kiusalla, vatsallaan, hämillään). Yleinen se on myös ajan ilmauksissa (aamulla, 40-luvulla) sekä ilmaistaessa määrän lisääntymistä (hinta nousi 10 eurolla).
Uudenlaista käyttöä
Edellä mainitut esimerkit ovat niin sanottua moitteetonta adessiivin käyttöä. Tätä nykyä sitä käytetään laajasti myös yhteyksissä, joissa aiemmin suosittiin etenkin sisäpaikallissijoja:
- kävin silmälääkärillä
- soitan pianolla
- olin jumpalla
- opiskelen laitoksella.
Tällainen uudenlainen käyttö on nykykatsannossa yleiskielen mukaista ja siis käypää suomea. Sille on kuitenkin perinteisiä vaihtoehtoja, joita saa edelleen käyttää. Muistan itse opiskelleeni 1990-luvulla laitoksessa ja käyneeni jumpassa! Miksi niin ei voisi tehdä edelleen?
Myös tekemisen tapaa ilmaiseva tavan adessiivi (puhua käheällä äänellä, hyvällä maulla remontoitu koti) on moitteetonta nykykieltä. Kielitoimiston ohjepankin mukaan perinteisemmät muodot kuitenkin sopivat joihinkin yhteyksiin paremmin (tulla varmasti, ei varmuudella). Toisinaan vaihtoehtoisilla ilmauksilla voi olla eri merkitykset (tervehtiä ilolla, iloisesti, iloisena).
Etenkin myymälä- ja ravintola-adessiivia tulisi edelleen karttaa. Ei siis ole hyvä puhua vihkosta ruuduilla, letuista hillolla tai lohesta sitruunalla. Aivan hyvin voidaan edelleen sanoa ruudullinen vihko sekä letut ja hillo.
Joskus ilmaus voi olla moniselitteinen ja jopa koominen (vuokralle tarjotaan yksiö omalla saunalla). Niin sanottu kattavuuden adessiivi vasta outo onkin. Jotain lääkettä käytetään potilailla lienee sama kuin jotain lääkettä käytetään potilaiden hoitoon.
Useita syitä
Miksi adessiivi sitten on yleistynyt? Aivan varmasti vieraat kielet vaikuttavat. Vieraista kielistä käännetään ilmauksia suomeen mekaanisesti, suorastaan orjallisesti. Ilmeisesti ajatellaan esimerkiksi, että koska englannissa käytetään jossain tilanteessa ulkopaikallissijaa, täytyy niin tehdä suomessakin.
Useita syitä voi olla vaikkapa se, että sisäpaikallissijoihin liittyy kielenkäyttäjien mielestä jotain häiritsevää. Ne tekevät asioista konkreettisia, mitä moni voi vierastaa. Kenties sijoilla on kuitenkin oikeasti merkityseroja: lapsi menee aamulla oppimaan kouluun mutta iltapäivällä tai illalla koululle (sählyä pelaamaan).
Useimmiten tuollaisia merkityseroja ei ole vaan kielenkäyttäjät haluavat käyttää ulkopaikallissijaa joka tapauksessa. Merkityseroa ei ole esimerkiksi siinä, opiskellaanko yliopistossa vai yliopistolla.
Aina ulkopaikallissija ei suomessa kuitenkaan ole edes mahdollinen. Olisihan se hassua, jos tietokoneen käyttäjä kertoisi viettäneensä iltapäivän verkolla eikä verkossa! Kuulija saattaisi tuossa tilanteessa alkaa ajatella vaikka kalastusta.
Jos tällaista esimerkkiä ei oteta huomioon, mitä väliä sillä edes on, miten adessiivia käyttää? Kyllähän jokainen ymmärtää, mitä kirjoittaja tai puhuja yrittää sanoa. Toki, mutta kuten Jukka Korpela kysyy, miksi altistaa kieltään irvailulle? Adessiivin käytössä on kyse ennen kaikkea tyyliseikoista.
Korpela huomauttaa, ettei kielen ilmiöistä kannata liiaksi etsiä loogisuutta. Sitä niissä ei nimittäin useinkaan ole.